Josephus (joskus myös Josefus), syntyjään Josef ben Mathitjahu (hepr. יוסף בן מתתיהו eli Joosef Matteuksenpoika), kreikaksi Iosepos (Ιώσηπος), roomalaiselta nimeltään Titus Flavius Iosephus (n. 37 Jerusalem – n. 100 Rooma), oli ensimmäisen vuosisadan juutalainen historioitsija, papillista ja kuninkaallista sukua.
Josephus selviytyi Ensimmäisestä juutalaissodasta vuosina 66–73 antauduttuaan Jotapatan piirityksen jälkeen ja siirryttyään roomalaisten puolelle. Hän asettui Roomaan. Hän sai Rooman valtakunnan kansalaisuuden ja nautti suosiota Vespasianuksen, Tituksen ja Domitianuksen hoveissa. Jerusalemin piirityksessä vuonna 70 Josephus oli Tituksen mukana piirittämässä Jerusalemia ja kehotti usein juutalaiskapinallisia antautumaan.
Siksi juutalaiset ovat suhtautuneet Josephukseen kaksijakoisesti. Toisaalta hän oli tärkeä juutalaisen uskon puolestapuhuja valtaapitäville roomalaisille, erityisesti Jerusalemin tuhon jälkeen. Hänen teoksensa ovat tärkeitä aikansa historiallisia lähteitä. Toisaalta häntä pidetään maanpetturina, koska hän jätti asemansa kapinajohtajana ja liittyi roomalaisiin. Näin hänen teoksiaan voidaan pitää puolueellisina ja roomalaisia suosivina.
Myöhemmällä iällä Josephus kuitenkin palasi juutalaisille juurilleen.
muokkaa Teokset
Josephus kirjoitti enimmäkseen kreikaksi. Hänen teoksensa ovat:
- Juutalaissodan historia (kreik. Peri tu Iudaiku polemu, lat. Bellum Iudaicum tai De Bello Iudaico) (n. 75–79)
- Iudaike Arkhaiologia (lat. Antiquitates Iudaicae, "Juutalaisten muinaisajat") (n. 94)
- Kata Apiona (lat. (De Antiquitate Iudaeorum) Contra Apionem, "Apionia vastaan") (n. 97)
- Flauiu Iosepu bios (lat. Iosephi vita, "Flavius Josephuksen elämä", omaelämäkerta) (n. 99)
- esitelmä kreikkalaisille Hadeksesta.
Josephus kirjoitti ensimmäisestä juutalaisten ja roomalaisten välisestä sodasta arameaksi kohderyhmänä Mesopotamian juutalainen yhteisö. Sen jälkeen hän kirjoitti kreikaksi laajemmasta ajanjaksosta — makkabealaisista Jerusalemin tuhoon. Tämä kirja, Juutalaissodan historia, ilmestyi noin vuonna 75–79. Suuri osa kirjasta perustuu hänen omaan elämäänsä, paljolti hänen omiin hallinnollisiin ja sotilaallisiin kokemuksiinsa. Teos on tärkeimpiä Jeesuksen ajan Palestiinan poliittisten olojen historiallisia lähteitä.
"Juutalaisten muinaisajat" on juutalaisen kansan historia maailman luomisesta juutalaissotaan 60-luvun lopulle jaa. Se sisältää myös omaelämäkerrallisen liitteen, jossa Josephus puolustaa toimintaansa sodan loppupuolella. Hänen selontekonsa on rinnakkainen Vanhan testamentin kanssa, mutta ei kuitenkaan identtinen. On ajateltu, että erot johtuisivat siitä, että hänellä oli käytettävissään ehkä jopa Nehemian ajalta peräisin olevia muinaisia tekstejä, jotka olivat säilyneet Jerusalemin temppelin tuhosta. Koska hänellä oli läheiset suhteet roomalaisiin vallanpitäjiin, hän on saattanut saada jotkut tai jopa kaikki tekstit takaisin ja luvan niiden säilyttämiseen. Toisaalta Kuolleenmeren kääröjen on katsottu olleen juuri sellaisia Jerusalemin temppelin pyhiä asiakirjoja, jotka on piilotettu roomalaisilta. Nuo kaksi vaihtoehtoa eivät kuitenkaan sulje toisiaan täysin pois.
"Apionia vastaan" on juutalaisen uskon ja filosofian puolustus, joka tähdentää juutalaisuuden ikivanhoja juuria verrattuna paljon nuorempiin kreikkalaisiin traditioihin. Se hyökkää myös Apionin antiseemiläisiä näkemyksiä ja Manethoksen luomia myyttejä vastaan.
muokkaa Kirjallisuutta suomeksi
- Josefus, Flavius: Juutalaissodan historia. Kreikan kielestä suomentanut Pauli Huuhtanen. WSOY, Helsinki 2004. ISBN 951-0-28945-0
muokkaa Aiheesta muualla
- Freeware-ohjelma "The Works of Josephus"
- The Perseus Project - myös Josephuksen teoksia englanniksi ja kreikaksi